Vempeleet lisäansiona

Isäni Mikko Miikkulainen (vasemmalla) ja hänen vanhempi veljensä Antti esittelevät kuivumisvaiheessa olevaa vemmeltä. Kuvan alaosassa näkyy muotti, jossa luokkipuu painettiin muotoonsa. Tämä kuva on otettu evakkovaiheen aikana Villähteellä.

 

 

Ennen sotia ja pitkälti sotien jälkeenkin hevonen oli maatalon ainoa voimakone. Silloin hevosta tarvittiin maatalon kaikissa töissä. Sitä varten hevonen ja hevosen valjaat olivat erikoisen huolenpidon kohteena. Kovissa metsätöissä valjaat, ennen kaikkea luokki eli vempele, joutuivat koville ja niitä joskus rikkoontuikin. Suomessa  oli vielä viisikymmentäluvulla runsaat kuusisataatuhatta hevosta, joten vempeleillä oli kysyntää varsinkin metsätöissä.

Syksyllä, kun muut talon työt oli tehty, alkoi vempeleen teko. Muistan kuinka isäni kävi jo syksyllä katselemassa mistä parhaat luokkipuut saataisin. Sitten sopivat luokkipuut kaadettiin ja ajettiin kotiin.

Vempele oli suuritöinen. Se tehtiin kokonaan käsityönä ja vaati aikaa. Siinä oli monta työvaihetta. Vempele valmistettiin koivusta taikka tuomipuusta. Raaka-aineen hankinta oli suuritöistä ja vaikeaakin. Kun raaka-aineet olivat valmiina, ne pakattiin saunaan ja sauna lämmitettiin erikoisen kuumaksi. Kun tuoreet vemmelpuut olivat hautuneet läpi kuumiksi, seurasi vempeleen painaminen sitä varten valmistetussa painimessa. Tämän jälkeen seurasi noin kaksi viikkoa kestävä kuivuminen, jonka seurauksena vempele jäi omaan muotoonsa. Vempeleitä kuivatettiin sekä tuvassa että saunassa.

Nyt oli raaka vempele valmis.

Tämän jälkeen jatkui vempeleen valmistus. Nyt piti vemmel saada myyntikuntoon. Siitä veistettiin suurimmat ulkonemat pois. Sitten vempele höylättiin siistiin muotoon. Lopullinen hiominen tehtiin ensin viilalla ja sitten viimeinen silaus santapaperilla. Kaiken tämän jälkeen vempele maalattiin tai lakattiin.

Ja nyt oli luokki valmis.

Muistan, että isäni oli joka talvi vempeleiden teossa ja ihmiset kävivät niitä ostamassa meiltä kotoakin. Vempeleen teko jatkui myös koko evakkoajan. Samoin vempeleitä tehtiin evakkoajan jälkeen taas Elisenvaarassa ja myös uudella asuinpaikalla Loimaalla.

 

Kirjoittanut: Johannes Miikkulainen
( s. 12.1.1930 )